Reitiltä ja sen vierestä

Tältä näyttää reittimme tällä hetkellä. Se näyttää siltä, että tulee ajettua noin 6500 km 33 päivän aikana. Karkeasti se tarkoittaisi siis vähintään 200 km päivässä. Se ei kuulosta yhtään paljolta, mutta koska tiedämme, että joissain kohteissa vietämme useamman päivän ilman, että matka etenee mailiakaan, tulee väkisinkin päiviä, jolloin paahdamme tukat putkella 400 km kerralla. Se jo tiedetään, että ei tule onnistumaan lasten kanssa, joten pakko on miettiä väleihin jotain mielenkiintoisia pikkupysähdyksiä. Sellaisia melko mitättömiä nähtävyyksiä, joissa ei tee mielikään olla pidempään kuin valokuvien verran, ehkä ruokatauko ja pyrähdys toiletissa. Vähän jotain kivaa katsottavaa lapsille, jotta taas jaksetaan istua autossa seuraavat kolme tuntia.

Numeroidut kohteet ylläolevassa kartassa onkin sellaisia kohteita, missä käymme ja yövymme sekä kohteista, joihin voi matkan varrella helposti piipahtaa, jos takapenkiltä alkaa kuulua kitinöitä. Muutamia ehdottomia kohteita on mm. Golden Gate, Hollywood, Grand Canyon, Graceland ja White House. Niiden lisäksi tilkitsemme päiväohjelmaan eläimiä, luonnonpuistoja, punaisia metsiä, hassuja road 66 putiikkeja, kehuttuja hampurilaispaikkoja, ralliautoratoja ja paikallisten suosimia jäätelöpaikkoja. 

Kuva täältä

Olemme nyt monena iltana istuneet haaveilemaan roadtrippers-karttasovelluksen äärelle. Siellä on melko helppoa etsiä omalle reitille sopivia kohteita, ruokapaikkoja ja jopa majoituksia. Haluamme autossa istumisen lisäksi saada päiviin sopivasti nähtävää, hiukan ulkoilua, hyvää ruokaa ja jotain kivaa tekemistä. Shoppailemaan ei ole tarkoitus heittäytyä, mutta jotain pieniä tuliaisia ja muistoja tulee varmasti etsittyä. Tämä matkamme nimittäin taitaa olla viimeinen pidempi reissu meidän porukalla pitkään aikaan - jäähyväiset leikki-iälle tavallaan, kun esikoisemme aloittaa koulu-uran ja eskarin syksyllä. Tietysti eskarin aikaankin lomia voi neuvotella (ja tullaan neuvottelemaan), mutta kyllä se kouluelämä sitten hiukan reissujen mittaa rajoittaa.

Joka tapauksessa nyt on haaveilut vielä täydellä höyryllä päällä. Ei varmasti ole iltaa, kun emme lasten nukutuksen jälkeen köllähdä koneen ääreen ja mieti aikataulua, budjettia, käytännön arkijärjestelyjä Suomessa tai lasten viihtymistä autossa. Nyt alkaa jo hiukan jännittää, kun alle viikon päästä tähän aikaan olemme jo pakanneet auton ja suunnanneet kohti Helsinkiä.

Kuva täältä

Tosi rikkaat

Nyt kun matkalle lähtöön on enää reilu viikko, niin alkaa yhä useamman kanssa tulla puheeksi meidän matka. Monet ovat olleet aidon iloisia siitä, että saamme toteuttaa vihdoin pitkäaikaisen haaveen ja tietynlaisen ultimatematkan koko perheen kanssa. Toisten rivien välistä taas huokuu kateutta ja piilossa kuittailua siitä, miten meillä voi olla varaa näin pitkään matkaan. Rahasta puhuminen on aina tabu, mutta minäpä kerron teille sen, miten keskituloinen tai jopa joillain mittapuulla mitattuna köyhä yrittäjäperhe voi lähteä kahden lapsen kanssa reissuun.

On vain kaksi tapaa, miten saa matkarahat kasaan ja nämä voi tehdä ihan kuka tahansa.

1. Lisää tuloja
2. Vähempi menoja

1. Lisää tuloja

Me olemme kahden yrittäjän perhe ja voin rehellisesti sanoa, että tämä on enempi elämäntapa kuin keino rikastua nopeasti. Meidän yrityksissä on vaikea saada lisätuloja sillä, että tekisi enempi työvuoroja tai tekisi muutaman keikan enempi, ottaisi ehkä yhden asiakkaan enempi tai laskuttaisi isompia laskuja. Kaikki myynti, mikä vain suinkin saadaan aikaiseksi, tarvitaan yrityksen pyörittämiseen. Ei siitä ole vara ottaa siivuja matkakassaan, kun ei aina ole vara ottaa edes kuukausipalkkaa. Meillä on kaksi yritystä ja monta työntekijää, joiden palkat on maksettava huolimatta siitä, miten yrittäjällä itsellään olisi rahanreikää. Me emme siis ole voineet ottaa lisätuloja yrityksistä.
Meillä kävi kuitenkin reilun vuoden ajan tukilapsia ja vaikka emme sitä missään tapauksessa rahan takia tehneet, niin kerralla reilun puolen vuoden palkkioiden tilittäminen oli kyllä mukava lisä juuri tähän saumaan. Tämä ei tietysti kaikille "lisätulojen hankkimiseksi" sovi enkä sitä missään tapauksessa voi rahan takia suositella. Tukiperheys antoi meille kuitenkin paljon hauskoja hetkiä koko vuoden ajan ja lapset saivat leikkikaveria viikonloppuihin ja me itsekin panostimme perhekivaan näinä viikonloppuina. Kyllä se siis myös söi rahaa jo ihan isompien kauppalaskujen muodossa, mutta tilille saapunut summa lämmitti mieltä kyllä tässä vaiheessa.

Lisätulot ei tietysti auta, jos ne menee samalle tilille, missä tavallisen arkielämän rahat on. Täytyy osata säästää. Säästötili nyt muutenkin on hyvä olla, koska ikinä ei tiedä milloin pesukone kosahtaa, tarvitsee uusia silmälasit tai autoon tulee isompi remontti.

Tämä matka on mieheni pitkäaikainen haave ja hän aloitti matkaa varten säästämisen jo ennen kuin kertoi siitä minulle. Muutama kymppi kuussa sivuun tilille, joka on päivittäisasioinnin saavuttamattomissa kaikin mahdollisin tavoin sai meille mukavan pääoman aikaan. No voitte itse laskea - jos säästää esimerkiksi 5 vuoden ajan 50 eur kuussa, niin siitä tulee noin 3000 eur plus korot tai rahastoista arvon nousu päälle.

Minulla on ollut melkein yhtä monta vuotta pankkikortissa ominaisuus, joka siirtää automaattisesti 2 euroa säästötilille joka kerta kun höylään korttia. Näin tulee "kuin huomaamatta" laitettua sivuun pieni siivu joka kuukausi. Tämän "säästötilin" ongelma on kuitenkin se, että et se näkyy meidän verkkopankissa ihan tavallisena tilinä ja sieltä saattaa joutua aina välillä maksamaan ihan tavalliseen elämään liittyviä laskuja. Siltä säästötililtä kuitenkin maksettiin meidän lennot, noin 2000 eur, että jotain oli sinnekin saatu kertymään.

Meiltä löytyy myös perinteiset säästöpossut, joihin olemme vuosien ajan keränneet käsilaukunpohjalle muumioituneet kolikot, kaikki taskuissa pyörivät pikkuhilut, kaikki käteisellä tulevat pienet tulot (esim. kirpparimyynnit ja pullon palautukset). Pitkän pennin olimme saaneet kasaan kun viime viikolla tyhjensin possut pankkitilille. Vielä yksi jättiläismäinen norsu olisi tyhjentämättä, mutta saatamme jättää sen matkan jälkeiseen aikaan pienenä reservinä.


2. Vähempi menoja

Opiskeluajoista minimituloilla selvinneenä voin sanoa, että ihan samalla tavalla sitä sinnitellään palkkapäivää edeltävinä päivinä kuin opiskeluaikoinakin. Pennit on laskettava ja välillä mietittävä, että minä päivänä kannattaa palauttaa pullot kauppaan. Miten on siis mahdollista, että palkkatuloista ei silti jää tilille yhtään enempää kuin opintotuestakaan?

Rahatalouden kirjoittamaton sääntö on, että kaikki mikä tulee, myös menee.
Jos tätä balanssia lähtee uhmaamaan, niin saattaakin yllättyä. Me on ehkä eletty rikasta elämää sikäli, että käymme satunnaisesti ulkona syömässä, ostamme välillä pullotettuja sihijuomia ja muita herkkuja, ostamme lapsille vaatteita ja leluja tarpeen mukaan ja jouluakaan ei vietetty mitenkään erityisen köyhästi. Olemme silti yrittäneet tehdä tiedostettuja kulutusvalintoja pitkin vuotta. Olemme viimeisen vuoden aikana käyneet ulkomailla pariinkin otteeseen, olemme ostaneet muutamia ihan hömppäjuttuja kaupasta, olemme herkutelleet. Olemme kuitenkin myös valinneet ostaa lasten vaatteet käytettynä, omaa vaatekaappia olen päivittänyt todella harkiten. Miehen talvitakkiostoksilla päätimme lykätä hankintaa vielä vuodella ja lapset ovat olleet kotihoidossa, mikä säästää myös pitkän pennin. Olen tietoisesti kieltäytynyt kaikista lehtitilauksista (myös matkalehdistä, missä oli tosi hyviä tarjouksia) ja käynyt liian harvakseltaan kampaajalla. On tingitty monista asioista ja yritetty säästää ruokakuluissa, autokuluissa, vaatekuluissa...

Joka tapauksessa me on yritetty saada lisää tuloja kaikin mahdollisin keinoin. Me on myös säästetty sivuun kaikki, mitä vain on mahdollista säästää. Meidän s-bonusrahatkin ovat olleet jemmassa vain tätä reissua varten. Sen lisäksi olemme karsineet menoissa aina kun vain olemme pystyneet ja muistaneet. Hiukan isompien hankintojen edessä mietimme aina, että tarvitsemmeko ensinkään, voisimmeko löytää käytettynä tai mistä löytäisi vastaavan kaikista edullisimmin.

Reissua ajatellen joudumme myös tinkimään monesta asiasta. Emme suunnittele matkaa Disneyworldiin tai Universal Studiolle, vaikka ihan ohi kuljemmekin. Monta sataa euroa pääsylippuihin ei vain sovi budjettiin. Olemme muutamia öitä kavereiden luona ilmaiseksi (win-win monella tapaa) ja autoksikin valitsimme "ihan tavallisenkokoisen". Mies kyllä vielä haaveilee Mustangista, mutta katsotaan, että onko meillä aikaa ylimääräisiin humputuksiin...

Että olemmeko rikkaita, kun voimme tehdä viiden viikon reissun koko perheen kanssa?
Kyllä me varmasti olemme monella tapaa rikkaita tai ainakin se pääoma, mikä meillä on, laitetaan mahdollisimman tehokkaasti nyt peliin tällä reissulla.

San Fransisco

Aivan ensimmäinen etappimme on San Francisco, tuo monista elokuvistakin tuttu kaupunki, jossa on iso silta, vankilasaari ja villit mäet keskellä kaupunkia. Kuitenkin nyt kun rupesimme miettimään, että mitä haluamme kaupungissa nähdä tai tehdä, niin ei sitten kuitenkaan tullut montaa tärppiä mieleen ilman hakukoneita ja googlaamista.

Löysinkin sitten pari hyvää vinkkilistaa täällä ja täällä, josta aloimme käymään läpi ideoita. Laitan linkkejä tänne muistiin itselleni, että jos parin päivän visiitillä tulee puuhasta kapelo, niin voidaan hotellin tarjoaman wifin turvin tsekkailla tekemistä!

Varasimme jo kahdelle ekalle yölle hotellin, koska SF näytti olevan sen hintaluokan kaupunki, että ei kannata vain tupsahtaa hotellin ovelle. Huolellisen tutkimustyön, trivagon, booking.comin, hotels.comin, ebookersin ja tripadvisorin avulla varasimme hotellin nimestä huolimatta: Cow Hollow Inn. Hotellissa on ilmainen parkkipaikka, joten voimme jättää auton parkkiin ja tutkia kaupunkia julkisen liikenteen avulla. Puhtaasti kävellen emme kahden lapsen kanssa voi olla liikenteessä, mutta jospa kaupungissa olisi toimiva ja vilkas julkinen liikenne, niin se helpottaisi kyllä kummasti.

Olisi ihana käydä myös jollain viinitilalla, mutta se jäänee nyt pois suunnitelmista. Ehkä sitten eläkepäivinä kun olemme liikenteessä ilman lapsia. Samoiten jää nyt tästä suunnitelmasta pohjoisen punaiset metsät. Niitä opaskirjan mukaan olisi matkanvarrella myös eteläänpäin mennessä, joten emme tuhlaa SF päiviä puistoiluun. Sen sijaan käymme varmasti Golden Gaten sillalla, ajelemme cable careilla, syömme hyvin, tutkimme vähän keskustaa ja käymme Chinatownissa. Siinähän sitä hommaa jo parille päivälle onkin.

Olemme siis kaupungissa vain pari yötä ja kärsimme todennäköisesti pahasta aikaerosta ja pitkän matkan rasituksesta, mutta silti aikomuksena on tutkia kaupunkia parin päivän ajan. Olisko teillä vielä lisää vinkkejä San Franciscon visiitille?

Vuokra-auton valinta

Kaikestahan sitä tietysti saa haaveilla, mutta ottakaamme järki näppiin.
Matkustamme 5 viikon ajan kahden lapsen kanssa, joten avoauto ei tule kysymykseen, vaikka siitä kuinka haaveiltaisiin, venytettäisiin reissubudjettia tai miten mietittäisiin boksin ulkopuolelta vaihtoehtoja. Ei avoautoa.

Sen sijaan muita vaihtoehtoja on tsiljoonia. Autoiluun liittyvät valinnat delegoin suoraan puolisolleni. Hän ajaa, osaa autot ja ymmärtää niiden päälle. Sitä paitsi on parempi, että toinen meistä on kunnolla kartalla vakuutusten, sääntöjen ja maksujen suhteen. Minä voin sitten keskittyä enempi kohteisiin, reittiin ja yöpaikkoihin...

Olemme nyt yrittäneet kahlata erilaisia vinkkisivuja auton vuokrauksen suhteen. Täältä sai ainakin hyviä vinkkejä (ruotsiksi). Monet ystävistäkin suosittelevat, että kannattaa ottaa ISO auto. Autossa vietetään tietysti paljon aikaa automatkalla, joten ymmärrän kyllä, että lisätila autossa ei varmasti ole pahitteeksi. Pienellä autolla "jää jalkoihin" monsteriautojen luvatussa maassa, joten ehkä perus-volkkaria isompi auto täytyy valita.

Monissa paikoissa on vinkattu, että autoa haettaessa tarjoavat hyviä ja edullisia upgreidaus-palveluita. Eli edullisella hinnalla saisi parempitasoisen auton. En tiedä uskaltaisiko tämän varaan jättää niin, että varaisi sellaisen "tavallisen tasoisen" auton ja sitten paikanpäällä ottaisi tarjouksen vastaan ja vaihtaisi parempaan. Entäs jos eivät tarjoakaan? Tai jos hinta ei olekaan niin edullinen, mitä toiset matkablogit hehkuttavat? Tai jos parempia autoja ei vain ole tarjolla? Sitten me kökikään pienessä sillipurkissa (sikäli kun meidän oma "tavallisen tasoinen" VW Passat ei mikään sillipurkki ole) monta viikkoa ja kirotaan isojen maastureiden seassa kun ei näe mitään...

Autovalinta on myös polttoaineen kulutuksen kannalta merkittävä valinta. 6500 km matkalla alkaa olla jo eroa siinä, että kuinka monta litraa polttoainetta tuolle pätkälle humpsahtaa. Auton valinta on varmasti ihan heti seuraavia varattavia asioita, joten tässä suhteessa päätöksiä on luvassa melko pian...

Lupa-anomus hyväksytty

Laitoin muutama ilta sitten matkustuslupahakemuksen vetämään ja nyt on lupa myönnetty!

Tämä ei käsittääkseni olisi enää ollut pakollinen, koska lentokentillä on pömpeleitä, joissa samat asiat voi täyttää saapuessakin. Ajattelin kuitenkin, että lentokentällä on saapuessa varmasti monta muutakin jännää juttua, että kiva olla tämä hoidettu alta pois.

Tein meille ryhmähakemuksen ja yhden illan istuin lomakkeita täytellen ja normaalisti päätös hyväksymisestä tulee heti kun anomus on lähetetty. Meidän neljän hengen ryhmälle saimme hiukan odotella ja sain tulostettua paperit valmiiksi eilen!

Passit ja matkustuslupa on nyt valmiina. Nyt täytyy vain maksaa luottokorttilasku tyhjäksi, niin voisi alkaa tekemään uutta laskua ja varata auton! 

Passit tanassa

Otolle hankittiin passi siis jo heti kun saatiin sen silmät pysymään auki passikuvaa varten. Siitä on nyt viisi vuotta kun piti yrittää saada 1 kk ikäistä vauvaa pidettyä kuvausta varten pystyssä niin, että minä en näkyisi kuvassa lainkaan ja kuitenkin lapsi katsoisi kameraan, ei itkisi tai nukkuisi vaan olisi kutakuinkin "normaali". Sama homma oli Siirin kanssa melkeinpä tasan kaksi vuotta sitten, kun samaan tapaan 1 kk ikäiselle neidille oltiin passia hankkimassa. Onneksi lapsen passikuvissa annetaan anteeksi, sillä näistä pienistä naperoista ei kyllä mitenkään saa aikuisten standardit täyttävää otosta... 

Näin otat passikuvan vauvasta

Valokuvaamossa kyllä auttavat virallisten speksien kanssa ja kertovat, jos otettu kuva kelpaa tai ei kelpaa. Näin digiaikana on helppo tarvittaessa ottaa useampia otoksia. Oton vauva-aikana kokeilmme monta eri tapaa saada hyväksytty kuva. Kokeilimme mm. valkoisella taustalla lattialla köllöttäen ja sylissä niin, että minun ja vauvan väliin laitettiin valkoinen kangas. Ei toiminut kumpikaan. 

Passikuvat saatiin otettua niin, että nostan vauvaa valkoisella taustalla ilmaan ja toinen käsi tukee päätä. Tarkkana sai olla, ettei mistään näy minun kättä. Kannattaa myös huolehtia siitä, että vauva on ensinnäkin hereillä, koska silmät täytyy olla auki. Sen lisäksi ei saa olla itkuinen, eli on hyvä valita sellainen hetki, että vauva on syötetty (mutta ei nukahtanut syödessä) ja vaippa vaihdettu. Molemmissa ylläolevissa kuvissa on noin 1-2 kk ikäinen vauva.

Nyt kun Oton (yllä ylevassa kuvassa vasemmalla) passi on tullut 5 vuotisen tiensä päähän, oli aika hankkia hiukan enempi 5 vuotiasta poikaa muistuttava passikuvakin. Asiaa valmisteltiin jo päiviä etukäteen ja sovittiin valokuvauksesta. Minä näytin mallia, koska omakin passi vaati uusimisen. Ujoa poikaa sai hiukan maanitella istumaan suorassa ja katsomaan kameraan. Taisinpa lopulta vähän lahjoakin, että saatiin kuva otettua.

Olin varannut poliisilaitokselle ajan, jotta ei tarvitse kahden lapsen kanssa jonottaa muun rahvaan kanssa lupapalveluissa. Daniel oli kirjoittanut valtakirjan passin hakemista varten ja niinpä meidän kahden passien uusiminen kesti alle 20 minuuttia. Passi tuli alle viikossa meidän R-kioskille, mistä sen pystyi omalla ajokortilla noutamaan reilujen aukioloaikojen puitteissa. Passia kai pystyy hakemaan sähköisesti netissä, mutta mulle se ei tullut mieleenkään vaan toimittiin vähän "old school" tämän kanssa. Olin kuitenkin iloisesti yllättynyt siitä, että passia ei tarvinnut enää hakea poliisilaitokselta, vaan se tuli näppärästi R-kioskille.

Nyt on siis koko matkaporukan passit tanassa, ne on kaikki yhdessä ja tietyssä paikassa jemmassa, mistä niitä ei nyt oteta pois ennen reissua, jotta kaikkien passit myös pysyvät tallessa.

Varustelun alkeet

Kuuden viikon matkalle täytyy mukaan ottaa kaikenlaista. Toisaalta kaikki on kannettava mukana (autossa) koko ajan, eli mitään turhaa ei tee mieli ottaa mukaan. Lentokoneen ja matkalippujen puolesta saamme ottaa mukaan neljä isoa laukkua (max 20 kg/laukku) ja lisäksi käsimatkatavaroita 4 yhteensä 4 laukkua. Saisimme kuitenkin olla melkoisia kameleita ja vuokrata pakettiauton, mikäli meinaamme tuommoisen rojumäärän kanssa selvitä koko reissun.

Matkatavarat

Eilen aloimme miettiä meidän matkalaukkuvalikoimaa. Omistamme yhden ison kovakantisen turkoosin matkalaukun. Se lähtee mukaan ehdottomasti ja ilman lisäpohdintoja. Vaikka sen pakkaisi täyteen tiiliskiviä, siitä tuskin saisi 20 kg painoisen, joten maksimipainon suhteen ei liene ongelmia. Meillä oli Puolassa viikon reissulle viime kesänä tämän ison matkalaukun lisäksi yksi pieni käsimatkatavarakokoinen matkalaukku. (Tullessa toki tavaraa oli enempi, mutta se on toinen juttu) Se oli aika hyvä kombinaatio noin 3-4 päivän vaatehuoltoa ajatellen. Majapaikassamme oli pyykinpesumahdollisuus, joten se oli ihan laskettu matkatavaramäärä. Viikon reissulla kone pyörähti pari kertaa.

Nyt en tiedä, että millaiset pesumahdollisuudet meillä on tienpäällä. Kokeneemmat reissaajat ehkä osaisivat tästä kertoa enempi. Jenkkileffojen pesulat ovat tietysti murhaajien piirittämiä tai ainakin siellä voi saada yllättäviä treffikutsuja komeilta sinkkumiehiltä. Kavereiden luona on tarkoitus laittaa pesukone pyörimään heti kynnyksen ylittämisen jälkeen, mutta laskelmiemme mukaan vaatteiden pitäisi silti riittää reiluksi viikoksi kerrallaan. Joko lisäämme yhden ison matkalaukullisen vaatteita tai luotamme välietappien pesuloihin ja kuivausrumpuihin. Löytyykö jokaisesta pienestä kylästä yleinen pesula ja kuivaus? 

Vaipat

Siiri on parhaillaan oppimassa kuivaksi ja pärjää päivät ilman vaippaa. Yöksi olemme vielä laittaneet vaipan ja usein se on ollut tarpeenkin. Tietysti pitkät automatkat olisivat niin paljon helpompia kun voisi vaan lorottaa alleen, mutta jotenkin takapakin ottaminen tässä asiassa ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Taidamme siis katsoa vähän lähempänä tarvittavaa vaippamäärää. Joka tapauksessa kertakäyttövaipoilla mennään edellä mainitun pyykkihuollon vuoksi. Vapautuuhan sieltä tietysti tilaa tuliaisille kun käyttää vaippavarastoa reissun aikana...

Autoilu

Pohdimme tällä hetkellä sitä, kuinka hoitaa lasten turvaistuimet vuokra-autoon. Jos ne vuokrataan auton kanssa samasta paikasta, on kustannus liki uusien istuinten verran. Voimme tietysti aina ostaa uudet paikanpäältä ja tuoda kotiin ja heittää vanhat rähjäiset menemään tai ottaa mukaan omat vanhat rähjäiset ja jättää sille tielle tai tuoda ne kotiin reissun jälkeen.

• Vuokraus
• Osto paikanpäältä
• Omat entiset 

Turvaistuinten lisäksi autoon on hankittava yhtä sun toista viihdykettä, kirjoja, värikyniä, pelejä, leluja, välipaloja, juomapullot jne. Näitä varten ajattelin hankkia (paikanpäältä) ison muovilaatikon takapenkille lasten väliin, missä kaikki viihdykkeet olisivat helposti saatavilla ja järjestyksessä. Näin vältytään (toivottavasti) se, että kynät ja kirjat on pitkin lattioita...

Liikkuminen

Monilla reissuilla olemme olleet ilman rattaita pelkän kantorepun varassa. Krakovassa Puolassa rattaat kyllä tulivat käyttöön moneen otteeseen, mutta melko keljua niiden raahaaminen mukana kuitenkin oli. Nyt Siiri on taas vähän isompi ja jaksaa kävellä enempi. Toisaalta on sopivan pieni kannettavaksi repussa pidempiäkin matkoja. Matkatavaroiden puolesta rattaat (ja turvaistuimet) tulevat muiden laukkujen lisäksi lapsen matkatavoihin, joten ei tarvitse pelätä niiden syövän muiden matkatavaroiden kiintiötä. Tällä hetkellä olemme kuitenkin kääntymässä sille kannalle, että rattaita ei oteta mukaan viemään tilaa takakontissa.

Nukkuminen

Emme omista matkasänkyä emmekä tämän reissun vuoksi sitä meinaa myöskään hankkia. Se kuuluu meidän perheessä turhakkeisiin, koska lapsi ei nuku omassa sängyssään kotonakaan. Kahden lapsen kanssa nukkumisjärjestelyt tietysti on mietittävä etukäteen ja varattava sellaisia hotelleja, joissa olisi parisänky (tai helposti yhteen siirrettävät sängyt) ja sen lisäksi sohva tai lisävuode. Näin Siiri voisi nukkua aikuisten kanssa samassa sängyssä ja Otto saisi oman vuoteen.

Emme meinaa yöpyä autossa emmekä telttaile, vaan majoituksen tason on oltava vähintäänkin hostelli tai motelli-tasoinen. Joku hotellikin saattaa mahtua budjettiin, ainakin Las Vegasissa tasokkaatkin hotellit olivat vallan edullisia. Tarkoituksena on, ettei mukana tarvitse kuljettaa omia lakanoita tai pyyhkeitä. Taidan silti varustautua pienellä viltillä ihan sen takia, että jos ajamme öiseen aikaan tai muuten vaan kylmillä seuduilla, voi lapsille tarjota vähän vilttiä suojaksi. Toisaalta viltit voivat olla näppäriä myös piknikillä tai auton takakontin tavaroiden suojaamisessa uteliailta katseilta. Pari pientä tyynyä ei varmaan olisi pahitteeksi lennoille, mutta ehkäpä koneesta saa lainattua, jos hoksaa ensimmäisten joukossa kysyä...

Ruokailut

Vesipullot täytyy olla mukana jokaiikalla. Ajattelimme hankkia autoon kylmälaukun, jossa voisi säilyttää välipaloja, juomia ja aamupalatarvikkeita. Tavoitteena on yrittää ruokailla edullisesti ja kohtalaisen terveellisesti, joten mitään kuukauden mäkkäridiettiä emme aio kokeilla. Silti pitkä reissu käytännössä tarkoittaa kuukauden ravintolaputkea. Paikanpäällä sitten näemme, että millaisella ruokavaliolla reissumme tulee toteutumaan, nyt ennakkoon haaveilemme ruokailuista, joista osa ostetaan kaupasta, osa take away-paikoista ja osa syödään ravintolassa.


Elektroniikka

Mukaan otettavan elektroniikan määrää ei varmasti voi väheksyä tässä listauksessa. Mukaan on pakattava ainakin:

• Puhelimet ja laturit
• Kamera ja laturi
• iPad, kuulokkeet, näppäimistökansi ja laturit
• navigaattori
• autolaturipistoke

Vaatteet

Näiden lisäksi tulee olemaan hyvin haastavaa pakata ihan käyttövaatteet. Ajamme mantereen halki monien erilaisten maastojen läpi ja pohjois-eteläsuunnassakin ilmastoissa on varmasti eroja. Kylmimmät paikat ovat todennäköisesti noin nollan tuntumassa, ehkä hivenen jopa pakkasella. Sen sijaan lämpimimmät paikat ovat siellä +20 hujakoilla, joten mukaan on pakattava monenlaista vaatetta. Tässäkin tapauksessa luotan kuitenkin kerroksiin ja ulkovaatteiksi meinaan pakata Suomen välikauteen sopivat takit, myssyt ja hanskat. Sen lisäksi tulee miettiä kenkävalinnat. Itselleni taidan ottaa yhdet siistimmät nilkkurit ja toiset joka sään rönttölenkkarit. Lapsille pakataan lenkkarit - täytyy vaan nyt vähän tehdä inventaariota viime kesän kengistä, sillä saattaa olla niin, että tässä joutuu vielä lenkkarikaupoille keskellä talvea... Käyttövaatteiksi otan pitkähihaista, lyhythihaista, pitkiä housuja, leggareita, mekkoja, hameita, neuleita. Joku mukava sekoitus toimivia kokonaisuuksia. Mitään uutta en ajatellut reissua varten hankkia, syksyllä alennusmyynneistä ostettu Luhdan välikausitakki saa luvan toimia matkatakkina.

Lähdemme sillä mentaliteetillä, että jos nyt satumme olemaan ihan väärään sesonkiin puettuja, niin paikanpäältä voi varmasti ostaa sesonkiin sopivia varusteita. Vaate- ja varustepakkailuista tulen varmasti kirjoittamaan lisää lähempänä. Todennäköisesti jotain tulee hankittua joka tapauksessa tienpäältä, joten parasta ehkä yrittää lähteä niin, että laukuissa olisi hiukan tilaa, mutta se lienee vähän turhan optimisesti ajateltu...

Road 66 ja vähän muuallakin

Reitti on varmasti se kaikista suurin, eli vaiken ja toisaalta kaikista tärkein valinta.
Tietysti hirmumyrkyinen talvi on riskinsä siinäkin, mutta eipähän tarvitse istua autossa kesän kuumilla paahteilla... Eli koska ajankohta nyt on, mikä on ja reittikin alku- ja päätepisteineen tiedossa, pitää yrittää saada matkalle mahdutettua ne kaikista mielenkiintoisimmat kohteet.

Alkupäämme on siis San Francisco, California ja päätepisteemme on pääkaupunki Washington D.C.
Välietappejamme ovat San Diego ja Tulan pääkonttori. Las Vegas muutaman päivän stoppina ihan vain siksi, että ajattelimme äkkirikastua ja kustantaa loppureissun ökyilyt illan pelailuilla. Tietysti kun ollaan niillä nurkilla, niin täytyy käydä Grand Canyonilla. Jos pelipöydässä onnistaa, niin otamme helikopterin. Muussa tapauksessa tyydymme ihailemaan maisemia vähän edullisemmin... 

Sen jälkeen reittisuunnitelma on vielä hämärä. Suorinta reittiä Dallasiin on suunnitelma tällä hetkellä. Dallasin nurkilla asuu Danielin vanha ystävä, jonka luona ajattelimme piipahtaa muutamia päiviä. Sen jälkeen suorinta reittiä Atlantaan ja siinä lähellä sijaitseekin sopivasti Husqvarnan Orangeburgin tehdas. Sen jälkeen rannikkoa pitkin kohti pääteasemaa.

Osa reitistä mennään klassista Road 66 pitkin. Se on toisaalta kehuttu olevan edelleen sitä aitoa menneen ajan tunnelmaa, mutta toisaalta parjattu huonoksi väärennökseksi siitä vanhasta ajasta kun joka puolella oli neon-kylttejä ja pieniä dinereita matkailijoita varten. Meidän tarkoitus ei ole hekumoida Road 66-tunnelmaa eikä se ollut matkan pääasiallinen tarkoituskaan. Myöskään sen vanhan ajan tunnelman takia emme tälle reitille päätyneet, joten emme varmasti pety, vaikka siellä kuppiloiden status ei enää sitä 60-luvun henkeä hehkuisikaan. Osan reitistä menemme kehuttua "Pacific Coast"-reittiä (San Francisco - San Diego), sillä kuulema länsirannikko on todella kaunista seutua.

Kuten huomata saattaa, reittimme pysähdyspisteineen on vielä todellakin raakaversio. Alkupäästä on helppo arvioida päiviäkin ja matkaan kuluvaa aikaa sekä mielenkiintoisia retkikohteita. Sen jälkeen kuitenkin mittasuhteet, aika ja autossaistumisen mielekkyys ovat hyvin ennalta arvaamattomia muuttujia.

Meillä on käytössä Roadtrippers -sovellus (josta ylläoleva kuva on kaapattu), johon voi merkata mielenkiintoisia kohteita, päivämäärät, yöpaikat, ruokapaikat ja näkee kohteiden välisen välimatkan sekä ajan. Silti täytyy tässä nyt uppoutua matkablogeihin, reittioppaaseen, wikipediaan ja foorumeihin, jotta matka ei tunnu vain ajamiselta vaan ajaminenkin olisi määränpää.

On matkailtu ennenkin

Pitkälle matkalle lasten kanssa lähteminen on varmasti aika hurja ajatus monen mielestä. Niin se on meistäkin. Meillä on onneksi kokemusta monenlaisista matkoista, tässä yhteenveto esimerkiksi meidän vuodesta 2013.

Vuonna 2014 piti matkailla huomattavasti vähempi, koska oli jo selkeänä suunnitelmana lähteä pitkälle matkalle myöhemmin. Silti vuoteen 2014 mahtui matkat Turkkiin, Ruotsiin mummolaan ja Puolaan. Turkki ja kiertomatka Pamukkalen kuumille lähteille hurmasi helmikuussa 10 v hääpäivän kunniaksi. Samalle kesälle tuli suunniteltua vielä Krakovan matka miehen perheen kanssa, koska pitihän sitä miehen ikään ehtinyttä Danielia juhlia myös hänen perheensä kanssa. Muka-säästämisvuodesta tulikin kahden isomman matkan vuosi, joten säästäminen jäi vähän jalkoihin näiden matkojen kanssa...

Matkailu on siis meille harrastus, jonka toivomme opettavan lapsillemme monia asioita. Matkailu on siis varmasti myös todella epäekologinen tapa opettaa lapsille vietaita kulttuureja, historiaa, kielitaitoa, ruokakulttuuria ja muita käytännön taitoja, mutta se on sitten asia erikseen. En suostu potemaan huonoa omaatuntoa matkoistamme.

Kun esikoisemme oli vain 3 kk ikäinen, varasimme hetken mielijohteesta matkan Marokkoon. Tissivauvan kanssa matkustaminen oli niin helppoa, että kun tuli mahdollisuus lähteä kahden viikon kehitysprojektimatkalle Keniaan 5 kk ikäisen vauvan kanssa, en juurikaan epäröinyt.

Keniassa olen asunut aikaisemmin vuoden verran vetäen kehitysyhteistyöprojektia, joten se oli kuin kotiinsa olisi mennyt. Tiesin paikalliset olosuhteet, kulttuurin ja tavat, joten 5 kk ikäinen poikamme sai kosketuksen Afrikkaan jo toistamiseen.

Näiden matkojen lisäksi olemme matkailleet yhden tai kahden lapsen kanssa Berliinissä, Varsovassa, Riikassa, Tallinnassa, Ruotsissa ja Unkarissa. Matkojen suhteen olemme ennakkoluulottomia reppureissaajia, arvostamme hyvää palvelua ja löytöjä edullisen majoituksen ja hyvien lentohintojen suhteen. Voisi melkein sanoa, että lapsiperhematkailun suhteen olemme jonkunlaisia konkareita.

Silti kuusi viikkoa autossa, pitkät lennot ja käytännössä ilman mummolan suomaa paussia lapsista on varmasti haastava yhdistelmä. Lähdemme kuitenkin reippain mielin matkaan, emme säästele erilaisissa viihdykkeissä lento- ja automatkoille ja yritämme pitää positiivisen asenteen yllä koko matkan ajan.

Olenkin kirjoittanut toisen blogini puolelle hyvät yleisvinkit lapsiperheiden matkailuun. Tämän blogin puolelle tulen vielä vinkkaamaan parhaat lentomatkavinkkini, automatkavinkit ja muutamia pakkausjuttuja. Olen henkeen ja vereen pussinainen, joten ehkäpä tällekin matkalle tulee otettua erilaisia kasseja mukaan...

Sananen ajoituksesta

Alkuperäinen suunnitelma oli, että olemme reissussa niin, että Siiri ei ole vielä täyttänyt 2 vuotta. Lennot olisivat sylilapselle huomattavasti edullisemmat ja syksy ehkä muutenkin bisnesten kannalta rauhallista aikaa. Lisäksi silloin voisi olla aika ihana ajankohta reissata säiden puolesta.

Sitten meidän himoitsemat tosi edulliset kampanjalennot menivät ohi suun ja saimme sanoa syksyn reissulle haikeat hyvästit. Jälkikäteen ajateltuna syksy ei todellakaan ollut bisnesten kannalta rauhallista aikaa, vaan aivan päinvastaista... Ja mitä lienen ajatellut, kun kuvittelin pyörittäväni Siiriä ilman omaa istumapaikkaa ja sylissä koko 13 h lentomatkan ajan?

Siispä kun elokuussa tuli uusi SAS:n lentotarjous talven lennoille, emme jääneet kupeksimaan varauksen kanssa vaan varasimme. Allakat auki ja laskimme arviolta reissuun humpsahtavan hiukan yli kuukausi. Koska Mottimajan tilikausi päättyy tammikuussa ja siten inventaario täytyy tehdä ennen tammikuun loppua, varasimme lennon Helsingistä Kööpenhaminan kautta San Franciscoon helmikuun alkupäiville. Koska mantereen halki ajeluun saa varata reilusti aikaa (ja kärsivällisyyttä ja rahaakin) otimme paluun Washington D.C:stä maaliskuun alkupuolelle.

2.2.-7.3.2015 olemme siis lomalla.

Tosiasiassa käymme matkalla Tulan pääkonttorilla San Diegossa ja mahdollisesti repputehtaalla Meksikon puolella jos vain viisumit rajamuodollisuuksiin riittää. Yritän matkan varrelle sopia pari muutakin tavarantoimittaja-treffiä ja tietysti joka paikkakunnan lastentarvikepuodit täytyy tsekata uusien tuotteiden toivossa. Sen lisäksi olemme sopineet visiitin Husqvarnan ajoleikkuritehtaalle Orangeburgin tehtaalle.

Viisi viikkoa aikaa ajaa noin 6500 km. Se on ihan hullu homma. Olisi ehkä kannattanut varata viikko lisää. Tai aloittaa alempaa. Tai lopettaa lähemmäs. Tai sitten vaan painamme kaasun pohjaan...

Kaikki alkoi unelmasta

Daniel oli jo nuorena poikana haaveillut USA:n halki ajamisesta. Tai ehkä se oli vain "Road 66", mikä kolkutteli haaveissa. Tässä ei enää nuoremmiksi tulla, joten hän päätti toteuttaa haaveensa kun pääsee miehen ikään. Miehen ikä tuli mittariin vuonna 2014 ja sille vuodelle ruvettiin reissua suunnittelemaan jo aika päiviä sitten.

Tietysti alkuperäinen haave sisälsi avoauton sekä villiä ja lapsetonta reissaamista, mutta koska meitä on siunattu kahdella ihanalla naperolla, muodostui reissusta tällä kertaa iloinen perheretki.

Tämän blogin tarkoituksena on jäsentää meidän omaa reissua nyt kun lähtöön on enää kuukausi, toimia matkan aikana päiväkirjana ja perheelle terveisinä, että olemme elossa sekä olla muistikirjana reissun jälkeen tuleville matkalaisille.

Tästä se lähtee. Tarkempia reissusuunnitelmia tulossa aivan tuota pikaa...