Sitten meidän himoitsemat tosi edulliset kampanjalennot menivät ohi suun ja saimme sanoa syksyn reissulle haikeat hyvästit. Jälkikäteen ajateltuna syksy ei todellakaan ollut bisnesten kannalta rauhallista aikaa, vaan aivan päinvastaista... Ja mitä lienen ajatellut, kun kuvittelin pyörittäväni Siiriä ilman omaa istumapaikkaa ja sylissä koko 13 h lentomatkan ajan?
Siispä kun elokuussa tuli uusi SAS:n lentotarjous talven lennoille, emme jääneet kupeksimaan varauksen kanssa vaan varasimme. Allakat auki ja laskimme arviolta reissuun humpsahtavan hiukan yli kuukausi. Koska Mottimajan tilikausi päättyy tammikuussa ja siten inventaario täytyy tehdä ennen tammikuun loppua, varasimme lennon Helsingistä Kööpenhaminan kautta San Franciscoon helmikuun alkupäiville. Koska mantereen halki ajeluun saa varata reilusti aikaa (ja kärsivällisyyttä ja rahaakin) otimme paluun Washington D.C:stä maaliskuun alkupuolelle.
2.2.-7.3.2015 olemme siis lomalla.
Tosiasiassa käymme matkalla Tulan pääkonttorilla San Diegossa ja mahdollisesti repputehtaalla Meksikon puolella jos vain viisumit rajamuodollisuuksiin riittää. Yritän matkan varrelle sopia pari muutakin tavarantoimittaja-treffiä ja tietysti joka paikkakunnan lastentarvikepuodit täytyy tsekata uusien tuotteiden toivossa. Sen lisäksi olemme sopineet visiitin Husqvarnan ajoleikkuritehtaalle Orangeburgin tehtaalle.
Viisi viikkoa aikaa ajaa noin 6500 km. Se on ihan hullu homma. Olisi ehkä kannattanut varata viikko lisää. Tai aloittaa alempaa. Tai lopettaa lähemmäs. Tai sitten vaan painamme kaasun pohjaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti