Otolle hankittiin passi siis jo heti kun saatiin sen silmät pysymään auki passikuvaa varten. Siitä on nyt viisi vuotta kun piti yrittää saada 1 kk ikäistä vauvaa pidettyä kuvausta varten pystyssä niin, että minä en näkyisi kuvassa lainkaan ja kuitenkin lapsi katsoisi kameraan, ei itkisi tai nukkuisi vaan olisi kutakuinkin "normaali". Sama homma oli Siirin kanssa melkeinpä tasan kaksi vuotta sitten, kun samaan tapaan 1 kk ikäiselle neidille oltiin passia hankkimassa. Onneksi lapsen passikuvissa annetaan anteeksi, sillä näistä pienistä naperoista ei kyllä mitenkään saa aikuisten standardit täyttävää otosta...
Näin otat passikuvan vauvasta
Valokuvaamossa kyllä auttavat virallisten speksien kanssa ja kertovat, jos otettu kuva kelpaa tai ei kelpaa. Näin digiaikana on helppo tarvittaessa ottaa useampia otoksia. Oton vauva-aikana kokeilmme monta eri tapaa saada hyväksytty kuva. Kokeilimme mm. valkoisella taustalla lattialla köllöttäen ja sylissä niin, että minun ja vauvan väliin laitettiin valkoinen kangas. Ei toiminut kumpikaan.
Passikuvat saatiin otettua niin, että nostan vauvaa valkoisella taustalla ilmaan ja toinen käsi tukee päätä. Tarkkana sai olla, ettei mistään näy minun kättä. Kannattaa myös huolehtia siitä, että vauva on ensinnäkin hereillä, koska silmät täytyy olla auki. Sen lisäksi ei saa olla itkuinen, eli on hyvä valita sellainen hetki, että vauva on syötetty (mutta ei nukahtanut syödessä) ja vaippa vaihdettu. Molemmissa ylläolevissa kuvissa on noin 1-2 kk ikäinen vauva.
Nyt kun Oton (yllä ylevassa kuvassa vasemmalla) passi on tullut 5 vuotisen tiensä päähän, oli aika hankkia hiukan enempi 5 vuotiasta poikaa muistuttava passikuvakin. Asiaa valmisteltiin jo päiviä etukäteen ja sovittiin valokuvauksesta. Minä näytin mallia, koska omakin passi vaati uusimisen. Ujoa poikaa sai hiukan maanitella istumaan suorassa ja katsomaan kameraan. Taisinpa lopulta vähän lahjoakin, että saatiin kuva otettua.
Olin varannut poliisilaitokselle ajan, jotta ei tarvitse kahden lapsen kanssa jonottaa muun rahvaan kanssa lupapalveluissa. Daniel oli kirjoittanut valtakirjan passin hakemista varten ja niinpä meidän kahden passien uusiminen kesti alle 20 minuuttia. Passi tuli alle viikossa meidän R-kioskille, mistä sen pystyi omalla ajokortilla noutamaan reilujen aukioloaikojen puitteissa. Passia kai pystyy hakemaan sähköisesti netissä, mutta mulle se ei tullut mieleenkään vaan toimittiin vähän "old school" tämän kanssa. Olin kuitenkin iloisesti yllättynyt siitä, että passia ei tarvinnut enää hakea poliisilaitokselta, vaan se tuli näppärästi R-kioskille.
Nyt on siis koko matkaporukan passit tanassa, ne on kaikki yhdessä ja tietyssä paikassa jemmassa, mistä niitä ei nyt oteta pois ennen reissua, jotta kaikkien passit myös pysyvät tallessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti