Matka-apteekki

Tällä kertaa reissuun lähtee huomattavasti viime reissua kattavampi matka-apteekki. Yhdysvaltojen reissulla tiesimme, että särkylääkettä ja laastaria saa joka niemestä ja notkelmasta, mutta sinnekään emme olleet varautuneet hiilitabletein. Turistiripuli on Kaakkois-Aasiassa enempi sääntö kuin poikkeus, joten jos ei muuta, niin pyrimme varautumaan kahden viikon ripulin omin eväin.

Matka-apteekkimme perustaksi otamme mukaan ensiapupakkauksen, josta löytyy haavojen puhdistuspyyhkeitä, laastareita ja yksinkertaisia sidetarpeita. Ihan varmasti kaikkia näitä löytyy myös kohteesta, mutta hädän tullen haluan, että tarvikkeet on heti saatavilla omasta takaa eikä tarvitse etsiä laastareita paikallisista kioskeista. Reissussa varmasti tulee patikoitua sen verran, että listaan täytyy lisätä myös rakkolaastarit.

Ensiapupakkausta täydentämään otetaan reilusti hiilitabletteja. Ne eivät saavuttaneet suurta suosiota lasten keskuudessa viime reissulla, mutta sen verran kyllä oloa helpottavat, että ehdottomasti tulevat mukaan tälle matkalle. Näiden rinnalle otetaan myös maitohappobakteerit, jotka menevät kyllä lapsillekin alas. Lisäksi lääkelaukkuumme kuuluu särkylääkettä sekä lapsille että aikuisille. Ennen matkaa täytynee opettaa kummallekin lapselle tabletti-muotoisten lääkkeiden ottaminen, koska olisi niin paljon helpompaa kuljettaa särkylääkettä pillerinä kun liuoksena. Lisäksi mukaan on tietysti otettava jokaisen perheenjäsenen omat henkilökohtaiset lääkkeet ja lääkkeitä varten apteekista todistukset, jotta niitä saadaan viedä rajojen yli.

Meidän perheessä on jonkun verran taipumusta myös allergioihin, joten täytyy muistaa ottaa allergialääkkeet Suomesta mukaan. Otamme matkaan myös ötökän puremia varten voidetta, joka auttaa kutiaviin paiseisiin ja rauhoittaa ihoa myös auringon jäljiltä. Matka-apteekkiin laskettaneen myös hyttysmyrkky ja aurinkovoide sekä käsidesi.

Matka-apteekki

Haavojen puhdistuspyyhkeitä
Käsidesi
Laastaria
Sidetarpeita
Hiilitabletit
Maitohappobakteeritabletit
Särkylääkkeet aikuisille ja lapsille
Rakkolaaastarit
Allergialääkkeet
Voide ötökän puremiin
Hyttysmyrkky
Aurinkovoide
Aloe Vera geeli

Kuinka se on mahdollista?

Kuinka pitkä matka on mahdollista edes haaveen tasolla tällaisella peruspalkkaa tienaavalla keskituloisella yrittäjäperheellä? Tätä mietimme me itse ja miettivät myös monet sukulaiset, naapurit ystävät ja kylänmiehet. Reissu tulee rokottamaan talouttamme, ystävyyssuhteitamme, koulumenestystä, yritystsen johtamista ja ties mitä muuta. Kolme kuukautta jatkuvasti yhdessä perheen kanssa ilman isovanhempien säännöllisiä lapsenvahtipalveluita tulee varmasti olemaan tiukka rutistus sekin. En näe ystäviä puoleen vuoteen livenä eikä lapsetkaan tapaa kavereitaan kolmeen kuukauteen.

Talous

Kulut sekä kotimaassa että matkalla varmasti liki tuplaavat kuukausittaiset menot - toisaalta matkakohde on edullinen ja kotimaan kuluja pystytään melko reippaalla kädellä karsimaan. Aihetta sivusin jo edellisen reissun alla, kun kerroin kuinka pidempi matka on mahdollinen keskituloisessa perheessä. Jo silloin ohjenuorana oli kaksi keskeistä perusperiaatetta: 1. Lisää tuloja ja 2. Vähennä menoja. 

Lisää tuloja on edelleen vaikea järjestää, joskin yritystoiminnan kasvaessa palkkaakin on pystynyt järjestelemään itselleen aikaisempaa reissua joustavammin. Olen kierrättänyt ahkerasti lasten vaatteita haalien hiluja sieltä ja täältä. Samoin edelleen tukiperhekorvaukset menee suoraan jemmatilille. Kaikki kimppalahjojen osallistumiset, marja-ansiot ja ylipäätään kaikki tulo, mihin tarvitsee toimittaa tilinumero jollekin muulle, menee suoraan säästötilille kulkematta käyttötilin kautta. Aivan äärettömän korvaamaton säästötyökalu on myös pankkikorttini ominaisuus, joka siirtää automaattisesti jokaisesta höyläyksestä 2 euroa suoraan säästötilille. Lisäksi laskimme, että jos nyt ensin varaamme lennot yhteen paikkaan ja loppukesästä aloitamme varailemaan muita etappeja, niin olisimme kerenneet hyvässä lykyssä jo vähän lyhentää luottokorttivelkaa... 

Menojen vähentäminen on jälleen kerran se helpompi osuus. On vaikea sanoa, mistä olisimme varsinaisesti tinkineet, mutta pihistelty on monessa paikassa. Mietin vakavasti, että laittaisinko jopa kotisiivouksen tauolle tai vähentäisin tunteja, mutta tämä voi olla se raja, mihin en koske oman mielenterveyteni nimissä. Toisaalta menojen lisääminen kyllä meiltä on onnistunut, sillä käymme syömässä ulkona usein ja fiilistellään etnisissä ravintoloissa, että olisiko sittenkin Nepal tai Vietnam talven kohteena parempi. 

Tätä matkaa varten on myös todennäköisesti ja rehellisyyden nimissä käytävä pankissa hattu kourassa anomassa lainoihin lyhennysvapaata. 

Yritykset

Kahta yritystä ei noin vain laiteta tauolle ja kyllä se arkeen varmasti vaikuttaa, että johtaja on aikaeron ja fyysisen välimatkan päässä osallistumassa yrityksen operatiiviseen toimintaan. Oma roolini yrityksessä on jo pitkään ollut murroksessa. Olen enempi ja enempi siirtynyt toimistohommiin ja teen lähes kaiken työni tietokoneella. Olemme yhtiökumppanini kanssa jo nyt eri kaupungeissa ja näemme noin kerran kuussa - sen sijaan messengerin ja puhelimen välityksellä kommunikoimme useastikin. Miten mahtaa työskentely palmujen alta onnistua niin laitteiden, yhteyksien kuin motivaationkin suhteen? Tätä on vaikea arvioida etukäteen, mutta parhaani tulen tekemään siinä, että hommat rullaa reissun aikana. Suunnittelen tekeväni noin 50-70% työaikaa ja pitäväni säästeltyjä ja kertyneitä lomia sitten ne päivät, kun kohteena on tiettömän taipaleen päässä oleva villi viidakko ilman wifi-yhteyksiä. Puolisoni yrityksellä on kiivaampi tahti kesällä - lomia pidetään säästellen kun taas talven tullen palkatonta lomaa annetaan jokaiselle. Jospa tänä talvena yrittäjä itse ottaisi ne palkattomat lomat ja pitäisi työmiehet rivissä ja poissa kortistosta edes parin kuukauden verran... 

Ystävät 

Olisi väärin sanoa, että suomalaisia ystäviä ei tule nähtyä arkena muutenkaan, niin aivan sama lähteäkin pois pidemmäksi aikaa. Juuri kävin spontaanisti kylässä Eijan luona juhannuspitsalla, Paulan kanssa on pitänyt tavata jo pitkään, piipahdin työkaverin pihalla ohikulkiessa ja pyysin naapuria lainaamaan lapselle kauluspaitaa. Naapurin kanssa juteltiin pitkät pätkät Prisman käytävällä ja juhannusjuhlassa tuli tavattua useampikin tuttava ja vaihdettua tuoreimmat kuulumiset. Mitä tapahtuu sosiaaliselle elämälle, kun kolme kuukautta tuskaillaan aikaeron ja onnettomien skype-treffien kanssa? Muistaako lasten ystävät kavereitaan enää matkan jälkeen ja tietysti kaikki alkutalven syntymäpäiväjuhlat jää nyt välistä. Tämä mietityttää edelleen ja varmasti matkan aikanakin vielä tulee ystäviä ikävä. Toisaalta, Paulan tai Elinan luona en ole käynyt kolmeen kuukauteen nytkään, vaikka naapuripitäjissä asutaan. Sisaruksia on kyllä keväällä tavattu, mutta niistä nyt ei kolmessa kuukaudessa pääse eroon muutenkaan - ei toki myöskään hyvistä ystävistä! 

Harrastukset 

Mitään harrastusta on turha haaveilla ensi lukuvuodeksi. Kuoron ohjelmistoon en pysty sitoutumaan talven ajaksi ja salijäsenyyskin täytyy laittaa tauolle. Otto voi aloittaa uimaharrastuksen syksyllä, mutta taitaa kevääksi tulla ainakin pakollinen tauko harrastukseen. Koko lukuvuoden kestävästä harrastuksesta menisi puolet hukkaan, joten ehkäpä tänäkään syksynä ei tarvitse kansalaisopiston julkaisua selata. 

Aivan äärettömän paljon siis mietittävää ja vielä en edes päässyt pohtimaan sitä, kuinka järjestämme meidän talon tai autojen asiat, koulun kanssa yhteistyön ja kuinka minimoida päiväkodin laskut kuukausina, kun niitä palveluita emme kuitenkaan käytä...  

Talvea pakoon

Joku aika sitten keksimme hullun idean: ystävien häät voisi yhdistää hieman pidempään reissuun kaakkos-Aasiassa ja niinpä varovasti ehdotin töissä, että onnistuiskos etätyö palmun alla tulevana talvena. Yrittäjänä sitä tietysti on siinä mielessä onnellisessa asemassa, että monet asiat on neuvottelukysymyksiä itsensä ja yhtiökumppanin kanssa. Hullu ajatus sai vihreää valoa jäädäkseen hetkeksi kytemään vain ajatuksen tasolle.

Kun sitten talvi siitä vielä muuttui talvemmaksi ja kesä ei näyttänyt tulevan koskaan, päätimme syventää haavetta ihan rehellisen ajatuksen tasolle. Voisiko 2-3 kk matka olla yrittäjä-koululaisperheessä mahdollinen? Perheessämme on kaksi yrittäjää eri yrityksistä, yksi koululainen ja yksi viimeistä päiväkotivuottaan aloittava tytär. Tulisi tietysti olemaan hyvin paljon järjestettäviä käytännön asioita, mutta pärjäisimmekö silti? Tulisi miettiä yhtä ja toista sellaista, mitä ei ehkä vielä osaisi kuvitellakaan tapahtuvaksi. Pitäisi pohtia kouluasioita ja töiden järjestelyä. Riittäisikö rahat matkalla elämiseen ja toisaalta kuitenkin maksamaan myös kotimaan kuluja? Kuka pitäisi huolen kanoista ja laskunipusta?

Koska kohdekaan ei ollut vielä aivan selvillä, oli alkuun vaikea ajatella matkaa todellisena. Haaveilimme Vietnamista ja Thaimaasta. Kaveri kehui Laosin ja Kambodzan. Luin blogeja Balilta. Borneo villeine viidakkoineen veti puoleensa sen lisäksi, että siellä olisi ne ystävien häät ja tietysti iso osa Ruotsin perhettä, jota ei muuten talvella ehkä nähtäisi ollenkaan. No, entäpäs sitten ikuinen haaveeni Intia tai ihan reteesti Austraalia tai Uusi-Seelanti tai sitten edellisen pidemmän reissun innoittamana Kalifornia?

Osa kohteista rankattiin pois hintatasonsa takia. Meidän budjetilla ei oltaisi 2-3 kk Australiassa eikä seikkailtaisi missään muuallakaan länsimaan tasoisessa kohteessa sitä aikaa, minkä ajattelimme tarvita talvesta toipumiseen ja sen pakoiluun. Intia kaikessa erilaisuudessaan jätettiin vielä tällä kertaa pois laskuista, ehkä sitten, kun lapset ovat hiukan isompia.

Selasimme lentoja, mietimme haaveitamme, pohdimme tarkempaa ajan jaksoa, otimme selvää koulun suhtautumisesta ja keinoista pitää päivähoitopaikka. Lopulta kesäkuun loppupuolella istuimme alas, päätimme reitin ja varasimme ensimmäisen etapin eli lennon Singaporeen. Totesimme yksissä tuumin, että matkamme tulee olemaan sen verran rankkaa kahden lapsen kanssa joka tapauksessa, että ei ole aihetta lisätä lisää extremeä kohteeseen siirtymiseen. Välttääksemme ylimääräisen häsläyksen lentojen vaihdoissa ja odotteluissa lentokentillä Istanbulissa tai Dubaissa tai missä nyt vaihtoja sitten olisikaan, varasimme suoran lennon Helsingistä Signaporeen. Se olisi ensimmäinen etappimme matkalla.

Koska on ihan superhölmöä tehdä isosta matkasta ensimmäinen postaus ja paljastaa vasta ensimmäinen kohde, niin tein kartan, joka vähän havainnollistaa meidän ensi talven liikkeitä.
1. Helsinki-Singapore ja joulukuun alku. Suora lento, mutta silti todennäköisesti 12 h yhtä piinaa. Toisaalta lento ajoittuu sopivasti yöhön, joten voi olla mahdollisuuksia saada hiukan torkahtaa.
2. Singaporesta matkaamme joko maitse tai lentäen Kuala Lumpuriin. Ihan tärkein kohde Singaporen ulkopuolella oleva Malesian Legoland. Muuten Malesian eteläisempiin osiin en ole vielä tutustunut.
3. Kuala Lumpurista lennämme Borneon pohjoisiin osiin ja varaamme aikaa tänne noin kuukauden verran. Borneolla on häät, tapaamme sukua, seikkailemme viidakossa ja näemme orankeja, kilpikonnia, jättiläismäisiä kukkia, elefantteja, lintuja ja liskoja. Pidempi vaellus viidakossa toki taitaa jäädä seuraavaan kertaan, kun lapsemme eivät mielestään pysty kävelemään edes parkkipaikalta Prisman leikkipaikalle, joten vähän epäilyttää viidakkovaellukset tällä porukalla.
4. Borneolta lennämme Balille. Ei suinkaan linnun tietä suoraan vaan Kuala Lumpurissa lentoa vaihtamalla. Balin opaskirja on vielä avaamatta, mutta voisin kuvitella, että siellä saamme aikamme kulumaan niin, että 1,5 kk tuntuu lyhyeltä ajalta.
5. Balilta palaamme lentäen Singaporeen hetkeksi. Mahdollisuus käydä uudestaan Legolandiassa tai sitten muuten vaan höntsäillä miljoonakaupungissa.
6. Palaamme jälleen suoralla lennolla Helsinkiin maaliskuun alussa. Sopivasti koulujen hiihtoloman aikana niin, että ehdimme kotiin ja pyöräyttää pari koneellista pyykkiä, toipua aikaerosta ja etsiä jemmaan laitetut talvivaatteet ja lapaset koulua varten.

Tervetuloa mukaan seuraamaan meidän seikkailua!