No kuinkas sitten kävikään?
Kun olimme vuokranneet auton, löytäneet hotellin, asettuneet taloksi ja syöneet iltapalan, alkoi kello ollakin jo liki 20 eli ihan luvallinen aika yöunille.
Siiri heräsi silmät kirkkaana klo 1:50. Siinä vähän sitten leikittiin ja juteltiin, otetiin pari kuvaa ja kun viimein Siiri taas nukahti, heräsi Otto klo 5 paikkeilla. Meille tuli siis varsin aikainen aamu, vaikka Ottokin vielä nukahti uudestaan. Kuulema oli vähän meteliä ja tottahan se olikin, sillä hotellissa ei ollut yhtään "sisäpuolen huonetta", vaan huoneemme on suoraan vilkkaasti liikennöidyn kadun puolella ja siitä kieltämättä tulee meteliä.
Otto ja Alatraz |
Kaikista parhaiten aikaeron kuulema selättää sillä, että on aktiivinen paikalliseen aikaan. Päätimme siis aloittaa päivän reippaalla kävelyllä rantaan ja sieltä kaikessa rauhassa käppäillä turistinähtävyyksille.
Sitten alkoi jo Siiriä vähän väsykiukuttaa ja päätimme ottaa klassikkokyydin eli Cable Carin hotellin suuntaan. Olihan se todella hauskaa ja lasten mielesä jännittävää ajella mäkisiä katuja "tiejuna-autolla". Kun pääsimme takaisin hotellille, jysähti väsy päälle ihan jokaiselle ja otimme pienet torkut. Seurauksena toki oli kovat heräämiskiukut illalliselle ja nähtäväksi jää, että miten päiväunet vaikuttavat tulevaan yöhön.
Huomiselle olisi vielä yksi hauska ja hyvin klassinen juttu suunnitteilla ennenkuin kirjaudumme ulos hotellista ja jatkamme matkaa etelään.
Ihana seurata tätä reissua! Ha det så bra!
VastaaPoistaRiitta