100% aurinkoa, kiitos!

Yhdistimme sopivasti työtä ja hupia San Diegon visiitille. Ystävämme Ula ja Mike eli Tulan omistajaperhe, ottivat meidät kylään ja pitivät vieraana kolme yötä. Sunnuntai -eli ensimmäinen päivä, meni ihan kölliessä, jutellessa, syödessä ja porealtaassa uidessa. Se olikin lasten mielestä ihan hitti ja poreallas lämmitettiin joka ilta. Isäntäväki jo kyllästyi kolmmannen illan uintivuoron koittaessa, mutta meidän lapset vain polskivat ja sukeltelivat. 

kerrankin kaikki lapset samassa kuvassa

Sunnuntainan kävelimme rantaan katsomaan auringonlaskua ja köllöttelemään biitsillä. Lähirantaan oli pääsy hyvin haastavien kivikkojen ja jyrkän rinnepolun kautta, mutta halusimme hiekkaa varpaiden väliin, joten päätimme könytä alas koko lapsikatraan kanssa. 

...ja se kannatti! Lapset nauttivat aalloista, hiekasta kastumisesta, auringosta, juoksemisesta, leikkimisestä ja me aikuiset saimme vain istahtaa alas ja rupatella. 

Maanantaina tutustuimme kaupunkiin. Kävelimmme rantabulevardia ja bongailimme jättiläismäisen isoja sotalaivaston laivoja. Kävimme Seaport Villagen turistirysäkaupoissa ja lopulta päädyimme Vanhan Kaupungin miljööseen hieman varsinaisen kaupungin ulkopuolelle.

Vanha Kaupunki oli tietysti vain turisteja varten luotu, mutta se oli miljöönä kuitenkin todella herttainen ja lämminhenkinen. Kaupunki oli rakennettu vanhan ajan henkeä mukaillen ja siellä olikin aistittavissa paljon meksikon valta-aikojen kulttuuria. Kaupungissa oli kauppoja, ravintoloita, museoit aivan kuin se olisi ollut kaupunki siirtolaisajalta. Työntekijöillä oli vanhat asut ja kaikki oli vanhaa aikaa kunniottaen laitettu kuntoon. Pihoilta löytyi hevosvankkureita ja sisätiloista vanhan ajan koulumiljöö, posti ja lehtipaino. Kaupoista voi ostaa tuliasia, käyttötarvikkeita 1900-luvun alkupuolelta, käsitöitä, meksikolaisia keittokirjoja ja paljon muuta hauskaa. Kauppojen tunnelman aistiminen kyllä riitti minulle, sillä vielä oli vähän tuhlauskrapulaa Hollywoodin jäljiltä.

Tiistaina olimme sopineet tutustumisvierailun Tulan tehtaalle ja pääkonttorille. Koska matka autoilla ja lasten kanssa olisi voinut olla vähän raskas, lähtivät lapset Danielin kanssa San Diegon eläintarhaan ja minä pääsin työasioille itsekseni. Eläintarhassa sai helposti kulumaan koko päivän, mutta ehdottoman fiksu valinta oli vuokrata tuplarattaat niin, että lapset saivat välillä lepäillä. Alue oli siis valtavan suuri ja siellä oli paljon aktiiviteettiä. Lapsista mukavimmat ja mieleenpainuvimmat kohteet olivat: seeprat ja leijonat sekä akvaariotalo kaloineen ja käärmeineen.

Keskiviikkoaamulle jäi enää laukkujen pakkaaminen ja hyvästit ystäville ja aurinkoiselle San Diegolle. Viimeisenä kohteena ennen moottoritien kutsumista kävimme vielä Cabrillo National Monumentilla katsomassa San Diegon kaupungin siluettia ja upeita maisemia merelle.

 

San Diego on niin lähellä meksikon rajaa, että meksikolainen kulttuuri on väkisinkin läsnä. Meille se näyttäytyi todella herkullisena meksikolaisena ruokana, jota tuli itseasiassa nautittua joka päivä eikä vielä edes kyllästytä. Suomalaistunut tapa syödä tex mexiä ei enää oikeastan tunnu miltään, sillä niin kliseistä kun se onkin sanoa, niin kyllä nämä paikalliset herkut ovat ihan toisenlaista makujen ilotulitusta. Ostinkin yhden keittokirjan, mistä voidaan sitten sisarusten matkaillalliselle ottaa vähän vinkkejä. Veikkaankin siis, että perinteinen tuliais- ja reissukertomusilta vietetäänkin meksikolaisella teemalla – kävinhän minä sentään muutaman tunnin ajan meksikon maaperällä Tulan tehtaalla...